maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kirjoittamisesta ja haluista


Mieleni tekisi kirmailla pihalla, pienessä humalassa himmakoida, salilla hikoillen kirjoittaa päässäni olevat sanat rautatankoon ja nauttia naisestani yhtaikaa :D Ja sitten olisi vielä kaikkea muuta.

Kesän duunit on vienyt melko paljon aikaa ja energiaa rakkailta harrasteilta, kirjoittaminen ja lukeminen. Ja näin vapailla vasta toisena päivänä alkaa mieli asettua takaisin aikaisemmin totuttuihin rutiineihin, varsinkin kirjoittamisen suhteen. Välillä tulee ahdistus, olisi niin paljon kivaa tekemistä, niin monta ideaa päässä, kaunista luontoa ja aurinko tarjolla, mutta vain muutama päivä aikaa..

Välillä kirjoittamisen aloittaminen pelottaa ihan perkeleesti. Lähtöaskelten ottaminen hirvittää..  Entä jos aloitan väärin? Mitä jos opin väärät rutiinit ja sen takia en opi paremmaksi, sen takia minulta jää maailma saamatta? Ja minä haluan maailman. Haluan sen kaikkeuden ja monimuotoisuuden. Haluan sen syleilevän, pitävän ja antavan sen mitä halajan. Maailma, olet minun, olen sinun.

Aina en tiedä mitä haluan, kirjoittamisen suhteen. Onko Tohtori Turmio hyvä ystäväni? Entä kuinka kauan homotontut Pera ja Milka ovat elossa? Tappaako Citharoedus pahuuttaan ja löytääkö salaa kaunis Marina naiseutensa vanhan luostarin oppilaasta? Onko näistä hahmoista kukaan edes oikeasti elossa, onko niistä kellään tarpeeksi halua elää oikeasti? Kuka tai ketkä heistä haluavat lentoon, näkemään uudet, neitseelliset universumit? Kehen heistä voin luottaa?

En osaa vastata. Mutta kirjoitan. Ja katsotaan kuka heistä kuiskii näteimmin halunsa elää..


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti