Tiiättekö, ootte kirjottamassa jotain kun tulee se fiilis, että miten sun hahmot ovat päätyneet tiettyyn tilanteeseen, Mitä heidän menneisyydesssä on tapahtunut, mitkä asiat ovat johtaneet tähän? Miksi Turmiolla on arpi vasemmalla puolen poskea, miksi Lau´a Tulian käsi nousee vienosti suun eteen hänen hihittäessä?
Niin ja sitten tulee vielä ympäristössä tapahtuvat asiat. Miten vaikkapa Surolasta on kasvanut kaupunki, keitä sen ensimmäiset asukkaat olivat, onko sen historiassa tapahtunut jotain, mikä on vaikuttanut koko alueen kehitykseen... jne jne..
Miten tuosta kaikesta saa loogisen jatkumon, miten tarina ei kuulosta väkisin tehdyltä, keinotekoiselta? Ja onko se vaan kirjoittajan omassa päässä oleva ongelma?
Välillä turhauttaa, liian pikkutarkkaa, välimerkkien rakastelua, kirppujen ininää.
Mutta sitten tulee se selvyyden hetki, mitäs v..un väliä sillä nyt on. Tarina kulkee eteen ja menneisyydessä tapahtuneet asiat ovat korjattavissa. Ne voidaan aina suhteuttaa nykyisyyteen. Tai sitten yksinkertaisesti tapetaan kaikki hahmot. Nehän ovat vain fiktiota.
Otappa kuppi kahvia tai mielummin teetä, rauhoittavilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti