Luin tuossa Kirotun Maan Ritari nimisen kirjan, joka on kokoelma Erkka Leppäsen kirjoittamia novelleja. Novellit ovat itsenäisiä, mutta muodostavat kronologisessa järjestyksessä romaanimaisen teoksen. Toisessa blogissani arvostelin kirjan melko huonoksi. Mutta oli siinä paljon hyvääkin, muulla tapaa
Erkan tyyli kirjoittaa inspiroi minua. Aina ei tarvitse jäädä vellomaan taustoissa, ympäristössä, tilanteiden jatkumoissa, syissä ja seurauksissa. Välillä voi viedä mutkat suoriksi. Itse kun kirjoitan, niin koitan miettiä mahdollisimman loogisen taustan mielessäni tapahtumille. henkilöille jne. Hyvin usein sitä sitten jää miettimään onko hahmojen taustat kohdillaan hahmon reagoinin kanssa jostain tapahtumasta, mikä on tuon talon historia, kuka on istuttanut nuo vanhat tammet puistoon.
Kirotun Maan Ritari vapautti minut. Nyt olen koittanut kirjoittaa teksiä ja viedä juonta eteen ja sitten jälkeen päin funtsia miten nivoa hahmojen kokema maailma loogiseksi kokonaisuudeksi. Eikä sen aina tartte edes olla niin looginen. Tapahtuuhan sitä meidänkin todellisuudessa asioita joita emme ikinä uskoneet tapahtuvan. Itsekin reagoin ärsykkeisiin välillä ihan ohi normien. Miksi siis luomani hahmot eivät tekisi niin?
-----
Turmion eka "novelli" on nyt editoitu. Sen verran mitä itse osaan sitä tehdä. Seuraavaksi taidan laittaa sen menemään jonnekin arvioitavaksi/oikoluettavaksi. En vaan vielä tiedä minne. Ajattelin liittyä STK:n jäseneksi, se näyttäsi tällä hetkellä olevan eniten järkevä kanava alkaa tuuppaamaan omia tekstejä ilmoille.
Alkaa olla pikku hiljaa hinku saada valmista tavaraa esiin!!
