Miltä Turmio näyttää, kuka hän on?
Tuuli leikitteli Turmion vaalean pellavaisilla hiuksilla, kietoi ahavoituneelle iholle väristyksiä, tutki syvän sinisten silmien kosteutta. Mies seisoi ja antoi tuulen ihmetellä, eikä hän ei välittänyt siitä, ei huomannut tuulen kosketusta.
Mutta nyt tuuli oli hetkeksi pysähtynyt, se tutki seisovaa miestä, ihmetteli miehen kaihoisaa, surullista mieltä. Turmio seisoi liikkumatta, tuijotti kauas, näkemättä eteensä, näkemättä sisäänsä.
Sitten tuuli oivalsi, miehessä oli viesti, eikä mies ollut sitä huomannut.
------------------------
Lau´atulia siveli käsillään Turmion jäntevää vartaloa.
------------------------
Lau´atulia makasi rennon unisena vuoteella. Patja oli pehmeää untuvaa ja siinä tuoksui edellisen yön lyhyiden unien kevyt hiki. Hän katsoi vieressään nukkuvaa miestä, kuunteli tasaista hengitystä ja hetken mielijohteesta sipaisi kevyesti kädellään orastavaa parransänkeä. Se oli karhea ja siinä näkyi jo nyt pronssiin vivahtava sävy. Nainen mietti miltä mies näyttäisi tuuheammassa parrassa ja pudisti sitten äkisti päätään. Se ei olisi hyvä, kasvojen ilmeikkyys ei tulisi yhtä hyvin esiin. Hän rakasti miehen suuta, sopuisaa leukaa ja poikamaisia hymykuoppia. Niitä ei saisi peittää. Tai muuten miehen ajatuksia olisi vieläkin hankalampi lukea. Vaikka ei se ollut helppoa nytkään.
-------------------------
Virkistäydyttyään mies etsi maastosta mahdollisimman tasaisen paikan ja kävi siihen selälleen makaamaan. Hän hengitti hetken syvään ja antoi mielensä tyhjentyä aloittaen samalla nostamalla jalkoja ja päätään v-kirjaimen muotoiseen asentoon. Kuului heikkoa rutinaa ja Turmio tunsi alaselkänsä avautuvan. Toistettuaan liikkeen yhdeksän kertaa hän vaihtoi asentoa ja teki seuraavan liikesarjan myös yhdeksän kertaa. Niin hän jatkoi yhdeksäntoista liikkeen ajan.
Noustuaan maasta Turmio oli pienoisen liikutuksen vallassa. Vanhat Tubitialaiset liikkeet saivat niin kehon kuin mielen herkistymään. Hentojen nyyhkäisyjen saattelemana Turmio kävi halaamaan lähinnä olevaa puuta ja istahti sitten sen juureen meditoimaan.
------------------------
Tohtori Turmio tunsi makuulta noustessaan jäsenissään väsymystä ja jäykkyyttä. Ikä ei tullut yksin, ei edes täällä Karmolassa, eikä edes hänelle.
--------------------
Hän haluaa tuntea olevansa hyväksytty, rakastettu ja rauhassa. Turmio haluaa olla onnellinen.
Mikä on Turmion maali (mihin hän konkreettisesti pyrkii)?
Turmio haluaa löytää reitin takaisin maapallolle, kotiin. Vaikka häntä pelottaa miten häneen suhtauduttaisiin siellä, mutta aikaa on kulunut jo niin kauan. Kaipuun polte kipristelee vieläkin rinnassa yli 20 vuoden jälkeen. Turmio haluaa nähdä perheensä, mikäli he ovat vielä elossa. Äidin ja sisarukset (jotka ovat ihmisiä). Hän haluaa sisaruksiltaan hyväksynnän siitä mikä hän on.
Mikä on henkilöhahmon ristiriita (mikä saa hänet tavoittelemaan haluamaansa)?
Turmio on puoliksi ihminen, puoliksi hailu. Tämän takia häntä hyljeksittiin ja vainottiin maassa. Hän ei ole itse mahtanut alkuperälleen mitään, joten hän tuntee olevansa väärin kohdeltu. Hänen mielestään muut eivät ymmärrä, eivätkä halua ymmärtää häntä. Turmio haluaa korjata tuntemansa vääryyden ja hän uskoo sen olevan mahdollista, ihmiset voivat muuttua, ihmisten ja muiden uskomukset, mielipiteet ovat muutettavissa.
Mitä henkilöhahmo oppii tapahtumista, kuinka hän niiden vaikutuksesta muuttuu?
Turmio koittaa pitää uskonsa ihmisiin lujana. Hänen mielestä kaikessa on hyvää, se on jokaisen sisällä ja se pitää vaan löytää. Mutta välillä hänen uskonsa horjuu, onko hän saanut liian useasti turpaan, onko häntä vainottu, onko hänet kenties petetty liian monesti?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti