maanantai 4. huhtikuuta 2016

Lumihiutaleesta tarinalle muoto


Eilen Instaa selatessa törmäsin kirjoitustekniikkaan nimeltä lumihiutale-menetelmä. Oli jonkin kuvan alla missä kysyttiin, että mitä aiot tänään tehdä kirjoitustesi eteen? Joku oli siihen vastannut, että käyn tarinan tapahtumia läpi eri hahmojen silmin, lumihiutale-menetelmällä. Oli sitten ihan pakko etsiä lisää infoa hommasta.

Menetelmässä on kymmenen kohtaa ja ne on kehittänyt kaveri nimeltä Randy Ingermanson. Linkistä pääsee kattomaan tarkemmin mitä kaikkea tuohon liittyy, mutta ajattelin itse käydä tuon menetelmän avulla läpi Turmiota. Tänään sain tehtyä ensimmäisen askeleen.

1. Käytä tunti lauseeseen johon kiteytyy koko teoksesi (romaanisi). 

Noh, tämähän oli yllättävän haasteellista. Miten helvetissä kiteytät jotain, mistä et ole vielä itsekkään täysin selvillä. Tuskailin varmaan sen vartin ja hikoilin kirosanoja näppäimistölle. Mutta, hups. Sieltä mielen sopukoista alkoikin muotoutua jotain mielenkiintoista, kutkuttavaa ja aivan uutta!! Laitetaas muutamia ehdotelmia esiin:

- Epäpyhän liiton sikiö, Tohtori Turmio, on jumissa Karmolassa reitistön sorruttua, nyt hän etsii paluuta takaisin maapallolle.

- Menneisyyden riivaama vaeltaja kuroo särkynyttä sydäntään kasaan ja etsii paluuta kotiinsa.

- Puoliksi tähdistä, puoliksi maasta veistetty mies etsii reittiä takaisin kotiin, maapallolle.

- Reitistön sortuma jättää miehen, puoliksi hailun, puoliksi ihmisen jumiin kauaksi kotoaan

Noh, noitahan tuli, osa melko paskaa, mutta sitten sieltä putkahti esiin muutamia mihin tykästyin ja missä voisi olla jotain kipinää:

- Sodan jälkeinen tie on petturille raskas ja kivinen, eikä rauhaa löydy tähtienkään takaa

- Hailun ja ihmisen jälkeläinen, saastaisen liiton tulos, etsii reitistön romahtamisen jälkeen uutta tietä takaisin kotiinsa

Hitto, tuo tunti oli oikeasti melko valaiseva. Ei pelkästään noiden lauseiden takia, vaan sain aivan uuden näkökulman Turmion tarinaan. Tuli sellainen fiilis, että perkele, tästähän voi tullakin oikeasti jotain. Onni ja kepeä ilo kiplahteli sisällä, hymyilin.

Ja taas edistyin, jei!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti